Black Smoke kausi 2014 jälkikäteen, osa 1.
Pitkästä aikaa siitä, kun viimeksi teimme postauksen. Ajattelin, että meidän pitäisi tehdä kauden yhteenveto kaudesta 2014 ja siitä, miksi se meni niin kuin meni. Tämä kausi oli tähän mennessä vaikein, se koetteli meitä todella. Silti se oli myös hauskinta.
Tiesimme, että kun aloitimme uudella moottorilla, se ei olisi helppoa. Moottoriksi piti tulla om606, jonka tilavuus oli 3,4 litraa suoraruiskutuksella. Vietimme koko talven ja kevään hankkiessamme siihen osia ja tapasimme Vesan kaltaisia ihmisiä, jotka suunnittelivat moottorin ja löysivät siihen kampiakselin. Keskustelimme myös paljon Christer Örnin kanssa, joka teki räätälöityjä mäntiä moottoriin. Ensimmäisellä kisamatkalla DHB:hen Tanskaan ymmärsimme, että emme saa suoraruiskutusta ajoissa.
Teemu ja Ville päättivät nopeasti tehdä uuden 606:n viime vuoden moottoreilla. Kokosimme sen nopeasti ja saimme siihen todella mukavan turbon. Toimme sen ensimmäiseen testiin ja olimme hämmästyneitä siitä, kuinka hyvin turbo toimi. Sitten alkoivat ongelmat. Teemu huomasi korkealla kierrosluvulla outoa ääntä kuten kierrosluvun rajoitin. Vielä pari kierrosta säätöjen ja ongelman selvittämisen välillä ja ensimmäinen katastrofi tapahtui. Uusi (paras, mitä meillä on koskaan ollut) turbopakoputki räjähti hieman ja palaset lensivät jopa konepellin läpi. Onneksi kukaan ei loukkaantunut.
Emme olleet täysin varmoja siitä, mikä turbon rikkoi, ja ajattelimme, että akselissa saattoi olla valmistusvirhe. Asensimme uuden turbon, todella huonon, jolla olimme kilpailleet viime vuonna muutaman kilpailun ajan. Uusi testi ja sama ongelma ja yksi uusi kuin nyt emme saaneet boostia. Vain noin 2 baaria ja tarvitsemme todella noin 3,5 saadaksemme kaikenlaista tehoa. Päätimme hankkia nopeasti uuden turbon ja vaihdoimme sen, mutta meillä oli edelleen samat ongelmat.
Nyt olimme todella pulassa, meillä oli vain noin 20 tuntia aikaa ennen kuin meidän piti lähteä lautalle. Yön aikana tarkistimme koko moottorin uudelleen ja mitään vikaa ei löytynyt. Tässä vaiheessa kello oli 5 aamulla ja lähdimme autotallille nopeaan suihkuun ja muutaman minuutin tehotorkkuun.
Palasimme autotalliin ja Teemu oli soittanut Pekka Herleville. Pekka ehdotti, että meidän pitäisi vaihtaa mekaaninen pumpun säädin, hän sanoi, että on erittäin epätodennäköistä, että se on rikki, mutta se saattaa toimia. Tässä vaiheessa meillä oli niin kiire, että joka minuutti oli tärkeä. Vaihdoimme nopeasti säätimen ja menimme burnoutille autotallin eteen. Se toimi, tavallaan. Saimme hieman korkeamman boostin ja kierrosluvun rajoittimen ääni katosi. Latasimme drifterin nopeasti bussiin ja lähdimme täydellä nopeudella lautalle. Olimme hädin tuskin ajoissa ja pääsimme lautalle viimeisenä ajoneuvona.
Tanskassa huomasimme nopeasti, että emme saaneet tarvittavaa voimaa, teimme pari harjoituskierrosta monien muiden ongelmien kanssa. Pätevyyksiin laitoimme liukkaammat renkaat, jotka saimme ja Teemu pääsi jotenkin alta, vaikka sanoi, että auto oli aliarvostettu ja kierrosluvun rajoittimen ääni palasi. Kisa oli meille ohi ja suuntasimme kohti Mantorpia, jossa olisi seuraava kilpailu. Meillä oli aikaa viettää pari päivää, joten Teemuksen huvipuistojen pakkomielle menimme Legolandiin ja paikalliseen vesipuistoon. Jotkut Legolandin Äidit saivat meille outoja katseita 😀 Lähdimme sitten Göteborgiin ja vietimme yön Pluppenissa. Siellä ollessamme päätimme mennä Dieselmekeniin matkalla Mantorpiin. Göran Lindgren oli ystävällisesti luvannut katsoa pumppuamme ja yrittää saada sen kuntoon.
Dieselmekenissä Göran huomasi nopeasti, että vaihtamamme mekaaninen säädin oli täysin väärin säädetty, luonnollisesti koska se tuli satunnaisesta pumpusta, jonka löysimme autotallista, mutta olimme liian väsyneitä ja kiireitä miettimään sitä (tämän kauden tarina) . Göran löysi myös muita ongelmia pumpussa ja vaihdoimme sen kokonaan sellaiseen, jonka Göran oli valmis. Pumppu on itse asiassa tehty Oskarille, iso kiitos lainaamisesta meille!
Saavuimme Mantorpiin torstaina ja aloitimme harjoitukset perjantaina. Nyt kaikki oli paljon paremmin. Meillä oli vielä melko vähän tehoa huonon turbon takia, mutta uskon, että olisimme saaneet sen toimimaan, jos olisimme joutuneet säätämään sitä hieman enemmän, mutta jälleen katastrofi iski. Noin 10 harjoituskierroksen jälkeen Teemu tuli varikkoon vesiletkun poksahtaessa ja paljon öljyä moottoritilassa. Tajusimme, mikä oli ongelma, ja saimme 15 minuutin häiriön, kun menimme sisään bussiin miettimään, mitä tehdä. Päätimme tarkistaa, olivatko pelkomme totta. Ja tietysti ne olivat, toisen sylinterin mäntä oli sulanut. Vaikka se oli pitkä laukaus, aioimme yrittää saada moottorin kuntoon ennen lauantain karsintaa.
Jo toisen kerran viikossa meidän piti vetää koko yön yöpyminen tällä kertaa ilman oman autotallimme mukavuutta. Löysimme uuden moottorin kohtuulliseen hintaan ja myyjä suostui tuomaan sen radalle. Samalla purimme vanhan moottorin ja hankimme siitä osia. Noin kello 1 yöllä saimme uuden moottorin. Päätimme olla vaivautumatta laittamaan vanhan moottorin vahvistettua tankoa sisään ajan säästämiseksi. Puolet meistä meni nukkumaan pariksi tunniksi ja jatkoi töitä, kun toinen puolet nukahti. Siellä oli epätoivoisia ratkaisuja, jotta se toimisi. Yksi mainitaksemme, hitsaamme nokkaketjun saadaksemme sen yhteen. Suuri kiitos kaikille, jotka auttoivat meitä korjaamaan! Jotenkin saimme sen taas käyntiin ja Teemu pääsi harjoituskierrokselle.
Kun aiomme säätää pumppua hieman, huomasimme, että olimme rikkoneet sen yön aikana ja vuotanut öljyä. Jälleen kerran Dieselmeken tuli apuun ja mielestäni Göran ja Oskar tekivät jonkinlaisen nopeusennätyksen, kun he vaihtoivat mekaanisen säätimen rikkinäisestä pumpusta vanhaan, joka meillä oli Tanskassa ja kiinnittivät sen uudelleen autoon.
Jotenkin kuinka Teemu onnistui karsiutumaan. Karsinnan jälkeen pelkäsimme rikkoa jotain, jota emme enää halunneet ajaa ennen finaalia. Finaalissa Teemu onnistui saamaan kolmannen palatsin, joka oli koko kauden ainoa palkintokorokkeelle. Finaalin jälkeen Teemu lähti ulos ja ajoi noin 10 kierrosta ilman ongelmia.
Seuraavana viikonloppuna meillä oli juhannuskilpailu Kemorassa (kotiradallamme). Viikonloppu oli sateinen ja radan ollessa märkä kaikki toimi hyvin, mutta sitten karsinnoissa rata alkoi kuivua ja tehoa oli taas aivan liian vähän. Alkuperäiset vavat olivat alkaneet luopua ja puristusta ei ollut enää jäljellä. Auto oli jälleen aliarvostettu ja Teemu sai karsinnoissa kaksi nollaa. Finaalin jälkeen oli gona bee "entry" -kilpailu ja Teemu ja Simo Yli-Karro laittoivat autoon täyden NOS-pullon. Ville soitti Teemulle riviin ja käski "sulattaa" moottorin 😀 Ja Teemu yritti parhaansa, mutta kampiakselin laakerit menivät rikki ennen sulamista.
Yksi kommentti